Oletteko koskaan kuulleet miehestä, joka jätti voittavan
lottokupongin palauttamatta lumimyrskyn takia. Niin olemme me muutkin. Olen
saattanut kirjoittaa aiheesta joskus aiemminkin, mutten ole tästä aivan
saletti. Siispä: repetitio est mater studiorum. Tai jotain muuta
yleissivistävässä koulutuksessa opittua.
Tarina on tietysti melkoisen simppeli. Elettiin 1960- tai
70-lukua, saat itse valita. Saattoipa kyseessä olla ihan rakas kasarimme eli
1980-lukukin. Tiedä häntä tai sitä. Tarinamme kuvitteellisen sankarin (tai
luuserin, näkemyksestä hieman riippuen) tavoittelema lähikauppa oli
yksityisessä omistuksessa ja siellä pystyi jollain ilveellä pelaamaan lottoa,
vaikkei nykyaikaisista nettiyhteydessä alati olevista vetokoneista ollut tietoakaan.
Näistä ajallisista virheistä tai outouksista riippumatta tarinamme jatkuu. Sen
sankari oli tavannut viedä lauantaina arvottua (käsittääkseni juuri tuona
viikonpäivänä) lottoa varten oman tikettinsä kioskille.
No, puusukset olivat huonossa luistossa ja elettiin täysin
autotonta aikaa. On uskomatonta, kuinka tällaisissa tarinoissa matkat olivat
pitkiä, autoja ei ollut olemassa ja siitä huolimatta lottorivin voi jättää
arvontaa varten lähestulkoon koska tahansa. Ei välitetä siitä. Päähenkilömme
oli jo lähdössä kävellen matkaan, mutta hirmuinen lumimyrsky (jotka olivat
tuolloin arkipäivää) esti helpohkon käppäilyn 25 kilometrin päässä
sijainneeseen kyläkauppaan. Onpa muuten kaukana tuokin kauppa, miksi noin
kaukana mistään pitää edes asua? Vaimo ja lupaus väkijuomasta veivät mieheltä
viimeisetkin ajatukset palauttaa lottokuponki ajoissa. Surullisenkuuluisaksi
myöhemmin osoittautuva lappu jäi sitten sohvapöydälle.
Tästä herää lisää kysymyksiä: Jos myrsky oli niin kova,
miten lottolähetys sitten näkyi televisiosta? Kanaviahan oli tasan yhden Ylen ”puolen”
verran, eikä sillekään kanavalle saatu kovinkaan laadukasta signaalia
ulkomailta vielä 1990-luvun puolessakaan välissä. Miten tuollainen Helsinki–Perä-Jepua-signaali
on kantanut aikana, jolloin autojakaan ei tunnettu? Tiedä häntä, osa 2. Niin se
mies kuitenkin näki TV-lähetyksen ja niin se vaimo sitten väkijuomapullon
nestemäärän vähetessä haukuttiin alati kiihtyvin äänenpainoin ja täysin uusin
kirosanoin paikkaan jos toiseenkin. Palaanpa asiaan uuden ja entistäkin
mielenkiintoisemman tarinan parissa tässä ehtoona eräänä. Sitä ennen voit
verestää lottomuistojasi vanhan & kunnon, ainoan & oikean tunnarin avulla:
https://www.youtube.com/watch?v=aoyM9fQ_zoM.
Tästä ei teema parane.
No comments:
Post a Comment