Monday, March 17, 2014

Mies ja suksipari

Oletteko koskaan kuulleet miehestä, joka jätti voittavan lottokupongin palauttamatta lumimyrskyn takia. Niin olemme me muutkin. Olen saattanut kirjoittaa aiheesta joskus aiemminkin, mutten ole tästä aivan saletti. Siispä: repetitio est mater studiorum. Tai jotain muuta yleissivistävässä koulutuksessa opittua.

Tarina on tietysti melkoisen simppeli. Elettiin 1960- tai 70-lukua, saat itse valita. Saattoipa kyseessä olla ihan rakas kasarimme eli 1980-lukukin. Tiedä häntä tai sitä. Tarinamme kuvitteellisen sankarin (tai luuserin, näkemyksestä hieman riippuen) tavoittelema lähikauppa oli yksityisessä omistuksessa ja siellä pystyi jollain ilveellä pelaamaan lottoa, vaikkei nykyaikaisista nettiyhteydessä alati olevista vetokoneista ollut tietoakaan. Näistä ajallisista virheistä tai outouksista riippumatta tarinamme jatkuu. Sen sankari oli tavannut viedä lauantaina arvottua (käsittääkseni juuri tuona viikonpäivänä) lottoa varten oman tikettinsä kioskille.

No, puusukset olivat huonossa luistossa ja elettiin täysin autotonta aikaa. On uskomatonta, kuinka tällaisissa tarinoissa matkat olivat pitkiä, autoja ei ollut olemassa ja siitä huolimatta lottorivin voi jättää arvontaa varten lähestulkoon koska tahansa. Ei välitetä siitä. Päähenkilömme oli jo lähdössä kävellen matkaan, mutta hirmuinen lumimyrsky (jotka olivat tuolloin arkipäivää) esti helpohkon käppäilyn 25 kilometrin päässä sijainneeseen kyläkauppaan. Onpa muuten kaukana tuokin kauppa, miksi noin kaukana mistään pitää edes asua? Vaimo ja lupaus väkijuomasta veivät mieheltä viimeisetkin ajatukset palauttaa lottokuponki ajoissa. Surullisenkuuluisaksi myöhemmin osoittautuva lappu jäi sitten sohvapöydälle.


Tästä herää lisää kysymyksiä: Jos myrsky oli niin kova, miten lottolähetys sitten näkyi televisiosta? Kanaviahan oli tasan yhden Ylen ”puolen” verran, eikä sillekään kanavalle saatu kovinkaan laadukasta signaalia ulkomailta vielä 1990-luvun puolessakaan välissä. Miten tuollainen Helsinki–Perä-Jepua-signaali on kantanut aikana, jolloin autojakaan ei tunnettu? Tiedä häntä, osa 2. Niin se mies kuitenkin näki TV-lähetyksen ja niin se vaimo sitten väkijuomapullon nestemäärän vähetessä haukuttiin alati kiihtyvin äänenpainoin ja täysin uusin kirosanoin paikkaan jos toiseenkin. Palaanpa asiaan uuden ja entistäkin mielenkiintoisemman tarinan parissa tässä ehtoona eräänä. Sitä ennen voit verestää lottomuistojasi vanhan & kunnon, ainoan & oikean tunnarin avulla: https://www.youtube.com/watch?v=aoyM9fQ_zoM. Tästä ei teema parane.

No comments:

Post a Comment