50 prosentin mahdollisuus ei riitä kaikille

Heitin tuossa muutama viikko sitten kolikkoa kaverini kanssa. Otin hänen heittäessään kestoklaavan eli arvasin saman puoliskon joka ainoalla kerralla. Osuin 50 kerrasta 21:lla oikeaan. Kertaakaan ei tullut sitä Rahiksen Tuplapotista tuttua pystykolikkoa vastaan. Tämä 42 % oikein 50–50-vedoista on varmasti jotakuinkin oikeanlainen tulos, kun tarkkailee yleistä tuuriani onnenpeleissä. Kaverini puolestaan valitsi kolikkonsa siten, että hän valitsi joka toisella heitollani kruunan ja joka toisella puolestaan klaavan.

Arvaatko, montako hän sai oikein? Ei tarvitse olla eksakti vastaus. Okei, paljastetaan: Hän osui 32 kertaa oikeaan. Jako taisi mennä suhteellisen tasan 17–15 klaavalle. Hän siis osui 25 arvauksella 17 klaavaan, kun taas itse osuin 50:llä 21:een. Minulla 42 %, hänellä 68. Otos toki on suhteellisen pieni, mutta kyllähän tästä vähän suuntaviivoja saa.

Seuraavaksi kokeilimme isomman kortin vetämistä. Otimme täysin sattumanvaraisesti (eli ”randomisti”, kuten nykynuoriso sanoisi) kortteja pöydälle levitetystä korttipakasta, jota sekoitimme aina noin 10 kortin noston välein. Nostimme isompaa korttia 100 kertaa. Tällä kertaa tuurini osoittautui kohtuullisen hyväksi, sillä kaverini voitti vain 56 nostoa. Olen sen verran katkera tuosta huonosta arpalykystäni, että koen tuollaista tasoa edustavan tappion lähinnä positiiviseksi tulokseksi.

Seuraavaksi arvailimme illan kenolähetyksessä parittomia ja parillisia numeroita. Hän osui kymmenellä arvauksellaan kuuteen oikeaan, minä kahteen. Kahteen! Miten voit osua tuossakin lajissa kaksi kertaa kymmenestä, kun käsittääkseni lähtökohtaiset mahdollisuudet ovat 50–50. Otin vieläpä huomioon jo ylöspoimitut numerot, joten loppuvaiheessa valitsin enää pelkästään sitä vaihtoehtoa, jota arvontapallerossa oli enemmän jäljellä. Ei auttanut.

Ehkä olen yksi niistä ihmisistä, jotka eivät vain osaa arvata kahdesta tasaveroisesta vaihtoehdosta sitä oikeaa. Tietysti on huonompi olla se, joka ei koskaan saa työpaikkaa, vaan jää haastattelukierroksen kakkoseksi tai jotain muuta pidemmällä tähtäimellä ikävää. Olisi kuitenkin mukava voittaa välillä jotain jostain, mikä ei vaadi tuuria tai liioin keskittymistä. Enkö voisi kerran vain pelata vaikkapa peliä http://www.netent.com/games/slots/secret-of-the-stones/ ja voittaa jotain? No okei, tässä pelissä palautusprosentti kyllä lienee jossain 90 nurkilla, eli ehkä sitä ei voi kutsua suoranaisesti 50–50-peliksi. Toisaalta, pelisessiosta yleensä joko voittaa tai häviää jotain. Ei tosin joka kerta.

Taito vai Onni nimeksi lapselle?

Nyt se taas nähtiin. Pelasin lauantaina tuuripeliä ja taitopeliä. Tuuripelissä tosin oli mukana myös oma osuutensa onnelle, josta tuossa alempana hieman lisää. Arvata saattaa, kummankaltaisesta pelistä sitä rahallista menestystä sitten tulikaan. Sanotaanpa vielä sen verran, että taidokas veikkaaja en ole, mutta jos taitojani verrataan tuuriini… Siinä vertailussa on vain yksi voittaja, joka tosin ei siis laadullaan vakuuta sekään.

Paiskasin siis markkinoille pari riviä lottoa, joista toisessa oli 0+0 (numerot + lisänumerot) ja toisessa 0+2 oikein. Sivuosumia taisi toisessa rivissä olla ainakin kolme, kenties enemmänkin. Mutta nyt siihen taitopeliksi luokiteltavaan lajiin, tässä tapauksessa niin monen suomalaisen ja alle- tai yllekirjoittaneenkin suosikkivetopeliin eli vakioon. Painoin matkaan haravan, jolla oli arvoa kokonaista 32 euroa. Asiaan perehtyneille sanottakoon/kirjoitettakoon, että kyseessä oli -1-tuloksen takaava, 4+4-mallinen pihanhoitoväline.

Osuin kolmestatoista kohteesta lopulta kahteentoista oikeaan. Odotin tietysti voitonjakoa jossain määrin kiinnostuneena, sillä muutaman huntin potti innosti kovasti. 12 oikein -tuloksen veikanneita palkittiinkin 250 euron potilla. Seuraavaksi sain tietysti jännittää, josko haravastani löytyy (outo sanapari, myönnän) 12 oikeaa vaiko lopulta se -1 eli 11.

Lopputulemaan 12 oikein on käsittääkseni tuollaisissa tapauksissa mahdollisuus kerran kahdeksasta eli matemaattisesti aika tasan tarkkaan 1:8. Tsäänssi ei tietystikään ole erityisen hyvä, mutta vastaavanlainen järjestelmä olisi maksanut aivan liikaa minun kukkarolleni. Se taitaa mennä yli tuon 250 euron, mutten nyt jaksa sen tiketin hintaa laskea. No, tietystikin tuo onnen osuus meni pieleen ja sain vain 2 x 11 ja 4 x 10 oikein. Nuo alavoitot tietysti avautuvat tällä tapaa kerrottuna vain asiaan perehtyneemmille. 45 euroa oli kuitenkin oleva palkintoni, eli sain sijoitukseni takaisin maireasti vähän reilu 1,4-kertaisena. Samaa ei tietystikään voida sanoa lotosta.

Jos sinä osut haravallasi johonkin rahakkaaseen, voit tarkistaa vakion suhteen tuon rivin paikkansapitävyyden vaikkapa tuosta ja noin. Sitten ei muuta kuin palaamisiin ja veikkaamisiin. Jatkamme huomenissa vapunvietto- ja simankeittoaiheilla. Tai jos ei aivan noinkaan, niin ainakin serpentiinit ovat alati paukkuvia, kun työläisten juhla koittaa.

Lähden maailmalle!

Minä voitan tänään lotosta. Jaksaisiko tuota tarkistaa, paljonko siellä olisi tarjolla tänä erittäin kauniina keväisenä ja jopa lauantaisena aamupäivänä. Tai no, pottihan taidetaan jakaa illalla… Tsekkaanpa asian aina niin luotettavalta YLE:n teksti-tv:ltä eli oheisesta linkistä: http://www.yle.fi/tekstitv/html/P471_01.html. Noin.

2,7 miljoonaa odottaa siis ottajaansa, enkä varmasti ole ainoa sen perään janoava yksilö tässä maassa, jossa mainoksen mukaan lottovoittajat haluavat elää normaalia elämää ja käydä jopa töissä. Itse en tuohon porukkaan kuulu. Jos voittaisin tuon varsin kookkaan rahasumman, joka normaali-ihmisen noin sadan vuoden palkka-ansioita vastaa (aika hyvien tulojen vieläpä, kun verottomana 27 tonnia vuodessa olisi varmasti monen mielestä ihan kiva tienata), en varmaankaan menisi maanantaina töihin. Ainakaan en tekisi sitä perjantaina.

Taitaisin pamauttaa maanantaina Vantaalle Veikkauksen pääkonttoriin asioimaan. Joskin asian laita on muistaakseni niin, että miljoonavoitoissa tai suurissa poteissa kuitenkin, on jonkinlainen odotusaika. Ei siis muuta kuin rahaa jostain muualta käpälään tai luottokortti laulamaan suloista säveltään ja lyhyt matka Helsinki–Vantaan nimellä operoivalle lentoasemalle. Sieltä sitten flygari johonkin mukavaan paikkaan, josta voisi sitten ottaa jatkolennon vaikka toiseen, vielä mukavampaan paikkaan.

Reissussa rähjääntyy, sanotaan. En uskoisi tuohon mantraan liki kolme miljoonaa euroa tililläni, vaan yrittäisi kovasti hankkia rahalla onnea ainakin hetken ajan. Mikäpä olisikaan parempi tapa kuin aloittaa rahojen ylenpalttinen tuhlaaminen matkustelemalla lukuisiin itseä (ja puolisoa tai muuta matkakaveria) kiinnostaviin paikkoihin?

Kuinka mukavaa olisi aidosti todeta ”Mihin mennään?” -kysymykseen vastauksena jotain tiktakmaista: ”Mennään minne vaan.” Itse ainakin nauttisin juuri tuollaisesta ajattelutavasta ja tempoilusta, siitä olen varma. Mentäisiin vaikka Islantiin ja siitä sitten melkoisena kontrastina vaikkapa sinne Malediiveille. Sitten voisi odottaa vaikka Uusi-Seelanti, Argentiina ja Japani. Välillä voisi palata Eurooppaan ja käydä nauttimassa vaikkapa Bosnian kauniista luonnosta ja piipahtaa kerran elämässä myös Pariisissa.

Mahdollisuuksia matkailuun on likipitäen rajaton määrä, jos vaan kiinnostusta ja etenkin valuuttaa löytyy. Nuo rahahuolet voit ratkaista lopullisesti, jos tänään napautat tuon muutamaan otteeseen mainitun lottopotin itsellesi. Ei siis muuta kuin kauniista ilmasta nauttimaan ja lappua kioskille!

Pelisessio 2

Pelasinpa tuossa taas muutamaa slottia eli monilinjaista hedelmä- tai jotain muuta peliä, kun ei meinannut olla parempaa käyttöä rahoille. No, niitä käyttöongelmia tuli muutama lisää, sillä tällä kertaa lähteeseen heitetty kolikko toi mukanaan pari kaveria.

Aloitin pelaamalla Starburstia, joka tunnetusti on sille päälle sattuessaan todella mainio vekotin. Siinä parit viuhkat ilmestyivät ruudulle ja lopahtavaa ääntä jokerikortin hukkumisesta ei ihan heti kuulunutkaan – jokaista villiä viuhkaa kun seurasi jonkinlainen mukava voitto. Seiskojakin eksyi ruudulle pariin kertaan varsin mukava läjä, joka muutamat kymmenet voittokertoimiksi sallivat.

Starburstista voitettuani siirryin hetkeksi suosikkini eli Magic Portalsin pariin. Sitä pyörittelin siinä automaattisin spinnein tovin jos toisenkin, mutta mitään isompaa en voittanut. Päinvastoin: SB:stä voittamani rahat olivat jo huveta, joten päätin siirtyä epämiellyttävämmän pelin pariin, jotta kyllästyisin pelaamiseen kokonaan.

Pelasin seuraavaksi Jack Hammer -peleistä sitä jälkimmäistä, jonka olen aiemmilla pelikerroilla sangen tylsäksi ja etenkin vähävaraiseksi todennut. Okei, onhan siinä se Sticky Wins -ominaisuus, mutta kun sen ensimmäisen osan tapaan tuokin slotti tahtoo jumituttaa siinä näytöllä ainoastaan jotain ilmanaikuisia puhelinluettelo- tai muita halpiskuvioita, kun mieli tahtoo ja halajaa ruutuun mahdollisimman monta ”supersankaria”, konnaa tai kohtalokasta daamia.

Eipä mennyt aikaakaan, kun isohko voitto rämähti korviini kuin Scatman Johnin 90-luvun hittikappaleen alkusointu. En muista enää, mikä kuvio sieltä ui ja millä Sticky-rullausten perättäisellä määrällä, mutta mukavasti kilisi. Voitin jotain, joka oli sadan ja kahden välillä – siis kertoimena. Tämä piristi pelikassaani niin mukavasti, että olin jo aikeissa ”quit while you are ahead”. Mutta eihän sitä malttanut…

Siirryin takaisin Magic Portalsin pariin. Tällä kertaa suosikkini tahkosi iloisia säveliään ja minuun kovasti vetoavaa tunnelmaansa puolen tunnin ajan ehkä saldolla +12 €. Tai siltä se ainakin vaikutti. Kiva oli tuo sessio, eli tänään jatkoin eilen lupaamallani tavalla – iloisemmalla aiheella.

Jos sinä haluat voittaa rahaa, voit tsekata, miten voittajien kannattaa äkkirikastumiseensa suhtautua. Arvokasta oppia rahaa rahankäyttöön saat esimerkiksi tästä. Muistahan muuten ladata viking lotto sisään, siellä on kuulemma pottia tarjolla…

Koukussa lottoon?

Voiko lottoon jäädä koukkuun? Miksipä ei voisi? Onhan näitä fiksaatioita ihmisillä aina kengistä kokinhattuun ja rusinoista ruskaan. Lottopelit kutkuttavat, sillä niistä voi voittaa koko elämän suunnan muuttavia summia valuuttaa eli kahisevaa. Tämä on itsestään selvä asia.

Jokainen varmasti tuntee jonkun, joka pelaa ihan liikaa juuri lottopelejä, muttei varmasti kailota tästä. Olen nähnyt vuosia sitten erään naisen lataavan sadoilla euroilla lottoa eräänä lauantaina, kun hänen piti laittaman ”oma lappu ja kimppa miehen kanssa ja isompi porukka ja siskon lappu ja…”. Lottoa, kenoa, eurojackpottia, viking lottoa yms. pelejä voi pelata liikaa ja nykyisellään vieläpä monta kertaa viikossa. Kenon kohdalla arvonnat ovatkin tunnetusti kahdesti päivässä nykyisellään. Rahaahan voi siten survoa menemään parhaimmillaan pelkkään kenoon sen 14 kertaa viikossa.

Lottopelit ovat omituinen ”koukkuuntumisen” aihe, kun sitä asiaa ajattelee oikein järjellä. Ainahan fiksaatiot ja pakkomielteet ovat järjenvastaisia, mutta kun näistä peleistä voittaminen on sen kuuluisan ison kiven takana. Tonnin puskee onnenpeleihin suhteellisen nopeasti, mutta auta armias kun yrität voittaa tuhatta euroa kerralla. Todennäköistä nimittäin on, ettet saa lotossa kuusi oikein -tulosta kertaakaan elämäsi aikana, ja sekin ilman lisänumeroa takaa yleensä ”vain” parin tonnin voiton. Raha on pieni kertasijoitus, mutta pitkässä mäessä näissä peleissä voitolle jäävät elämässään vain ne harvat, jotka saavat 6+1- tai 7 oikein -tuloksen.

Jos johonkin veikkauspeliin olisi fiksua jäädä koukkuun, olisi sen parempi olla jokin urheiluvedonlyöntiin liittyvä pelimuoto. Pitkävedolla moni tekee elantonsa, samoin joku voi voittaa pitkässä juoksussa vaikka tulosvetoa pelaamalla. Tämä tosin edellyttää sitä, että kyseisellä veikkaajalla on erinomainen ja poikkeuksellinen käsitys veikkaamiensa otteluiden maalinteosta ja eritoten sen odotusarvosta.

Kenoa et pelaa voitollisesti, vaikka kuinka yrittäisit. Siis tokihan se salama saattaa iskeä kertaalleen, mutta jos jatkat voittorahoilla pelaamista, jossain vaiheessa ne loppuvat. Odotuskäyrä kun sattuu näissä peleissä aina osoittamaan jyrkästi kaakkoon.

Eipä kuitenkaan vaivuta synkkyyteen, sillä unelmointi tekee elämästä paria astetta maukkaampaa. Tästä kiva kuva tiistaihin ja ensi kerralla iloisemmat aiheet! Tai no, kiva ja kiva.

Nettikasinomenestyjä

Onko sinulla joskus ollut sellainen kutina, että tänään täytyy pelata jotain? Olen saattanut kirjoittaa tästä joskus aiemminkin, mutta otetaanpa vaihtoehtoinen näkökulma aiheeseen. Puhun (kirjoitan) tällä kertaa tuttavastani, jolla saattoi tuollainen kutina olla päällä juuri toissa viikonloppuna.

Tämä kamu tuuttasi nettikasinoista keskusteltuamme reilun saturaisen sijoituksen eräälle kutsuvaksi havaitsemalleen nettikasinolle, jonka nimen olen saattanut mainita joskus. No, huntin sijoitus kasvoi melkoisen mukavasti korkoa, kun uuden uutukaista pelitiliään testaamaan lähtenyt henkilö risteili erinäisten slottien ja pöytäpelien välillä.

Testissä olivat pääasiallisesti NetEntin kutsuvat monilinjapelit eli slotit, mutta myös Microgamingin laadukkaat pelit saivat oman osansa tuttavani kolikoista ja niiden vuolaasta virrasta. Tämä virta oli kuitenkin kääntyvä varsin nopeasti plussamerkkiseksi, sillä huntin depoa (näin ammattikielellä ilmaistuna) seurasi tietysti kahden mokoman verran pelirahaa tilille seurannut hyvitys kasinon puolelta. Olipa sekava virke. Tarkoituksenani oli kertoa epäsuoralla tavalla, kuinka talletukseen sai 100 %:n lisän ilmaisen bonusrahan muodossa.

Tuo kaksihunttinen oli aluksi hieman vähenevää laatua, mutta ennen 150 euron krouvia pelaamisessa tapahtui mielekäs käänne – se muuttui voitokkaaksi. Pienempää voittoa seurasi hieman suurempi ja tuota hieman suurempaa taas aavistuksen verran kookkaampi monetaarinen palkinto pelaamisesta.

Lopulta tämä tuttavuuteni lopetti pelisessionsa siihen, että hänellä oli tuhannen euron verran pelirahaa tilillään. Seuraava ”ongelma” rahojen ulossaannissa oli tietysti se, että bonusvaatimukset piti selvittää eli kierrätysvaateet oli luovittava läpeensä. Eipä mennyt aikaakaan (muutama pelisessio), kun kasinon vaatimat kierrätyssummat ja -määrät oli saatu napsuteltua. Tässä vaiheessa pelejä kokeilleella henkilöllä eli tarinamme sankarilla oli jäljellä yli 800 sadan euron edestä pelimerkkejä.

Hän nosti puolen kiloa eli 500 € pois pelitililtään ja teki täten mukavan profiitin pienestä piipahduksestaan nettikasinolle. Pelirahaa tämä nettikasinoiden nöyryyttäjä ja internetin herkkusuu jätti vielä rapian 300 euron verran – potentiaalia uudelle jättinousulle on siis vielä olemassa ja hyvinkin.

Jos sinä haluat astella mainitun kaverin jalanjäljissä, voit tehdä nykykasinoiden sallimalla, nopealla ja edullisella Euteller-merkkisellä valuutansiirrolla oman deposi. Tuttavani saavuttaman kaltainen menestys ei tietystikään ole taattu – toiset tienaavat vielä enemmän. 

Bonuksista ja muustakin

Oletteko kyllästyneitä siihen, kuinka nettikasinot eivät tarjoa pelaajilleen mitään muuta kuin ensitalletuksen yhteydessä aktivoituvan bonuksen, jonka kerääntymistä/saavuttamista on kaiken lisäksi hankala seurata? Niin olen minäkin. Voin rehellisesti suositella vain muutamaa kasinoa, jotka takaavat sen, että molemmat noista edellä mainitsemistani epäkohdista siirtyvät joutokoriin eli roska-astiaan tai -ämpäriin.

Guts on nettikasino, joka iskeytyy noihin mainittuihin epäkohtiin kuin kolpakko merirosvojen valtaaman juottolan baaritiskiin. Ensinnäkin, Guts tarjoaa joka viikko jotain uusia bonuksia pelaajilleen. Tänäänkin minut saavutti sähköpostiviesti, jossa mainostettiin uusia ilmaispyöräytyksiä. Maksimaalisen 65 pyöräytyksen sarjan sai sadan euron talletusta vastaan, mutta pienemmistäkin summista palkittiin 35:llä tai kymmenellä pyöräytyksellä.

Vaikka on tietysti selvää, että kasinot kamppailevat aina asiakkaista ja näiden pelimerkeistä, on silti mukava huomata, että niiden välinen tiukka kilpailutilanne mahdollistaa tällaisen. Pelaajan kannalta on tietysti edullista, että alalla on lukuisia tarjoajia ja näin ollen ”ostajan markkinat” toteutuvat. Laaja kilpailu sitten taas mahdollistaa pelaajan valitsevan monien erittäin laadukkaiden toimijoiden väliltä itselleen sopivan nettikasinon tai -kasinot.

Gutsilla bonuksen kertymistä on muuten hyvin helppo seurata reaaliajassa; omalta sivultaan voi tarkkailla, kuinka nopeasti kasinolta ”pääsee livohkaan” omien rahojensa kanssa, jahka bonusvaatimukset on tullut suoritettua. Tämä ei ole itsestään selvä seikka kaikkien sekavien kasinoiden sävyttämässä pelimaailmassa.

Mainitaanpa vielä, että monilla nettikasinoilla on nykyään erinomaisen laajat pelivalikoimat asiakkaidensa iloksi tarjolla. Pelit ovat kehittyneet melkoisesti siitä, kun itse kukin meistä hakkasi legendaarisen kahdensadan markan pokerin huoltoasemalla varattuna ollessa sitä viereistä hedelmäpeliä, joka toisti melkoisen kohtalokkaalta kuulostavaa ”taustamusiikkia” eli painostavaa säveltä pelin tiimellyksessä. Tarkoitan tietysti sitä 90-luvun alkupuolen versiota, jossa oli suorakulmion malliset suuret napit, joita pystyi oikeasti kajauttamaan lapsen nyrkillään.

Rahaahan noista aparaateista pystyi voittamaan nykyrahassa sellaisen 17 euron verran noin 85 senttiä vastaavalla panoksella eli 20-kertaisesti panokseensa nähden. Tämä herättää ajatuksia. Jos nykyään voitat nettikasinolla kymmenen euroa viidenkymmenen sentin pyöräytyksellä, tuntuuko se suurelta voitolta? Sitähän minäkin. Paitsi että meistä on karsiutunut lapsen maailmankatsomus, myös pelien potentiaaliset päävoitot ovat kasvaneet todella merkittävästi.

Jännää piisasi

Tiedättehän sen ihanan ja kirjaimellisesti kihelmöivän tunteen, kun arvotun tikettisi numerot näyttävät oikeaa riviä tarkastaessa niin ihanan oikeilta? Lievä uskonpuute hiipii jo puseroon ja housunlahkeeseen saakka, kun numero toisensa perään tuntuu olevan täysin sama kuin tuossa arvotussa ja ”oikeassa” rivissä.

Minulle kävi noin tuossa juuri eilen, kun aloin hyvin kursorisesti silmäillä lottolappujani, jotka olivat pari kappaletta sellaisia Salesta hankittuja 1/10-kimppoja. Tsekkasin Ylen luotettavalta teksti-tv:ltä, millaiseksi tämä arvottu rivi on muodostunut. Mielestäni numeromuistini on kohtuullisen hyvä, joten painoin nuo jo nyt unohtuneet numeraalit mieleeni hetkeksi. Lähimuisti on aivan eri asia kuin se, että muistaisi mitä eilen söi. 11, 12, 15, 18, 23, 32 ja 36. Nehän ne numerot olivat.

Nappasin lottotiketit kouraani ja siirryin laboratorion eli toiletin puolella istuntosessiota varten. Silmäilin pelitositteita, joista ensimmäinen oli jonkin sortimentin järjestelmä ja toinen puolestaan ihan rehellinen täysi lapullinen rivejä. No, tuota jälkimmäistä hetken tsekkailtuani havaitsin rivin, joka alkoi 11… 12… 15… Jännitys nousi kuin hiihtohissi kohti korkeuksia. Tunsin olevani viidentoista sekunnin sisällä miljonäärin statuksesta, sillä tiesin, että 13,3 miljoonan (tai mitä hyvänsä se nyt olikaan) potti oli mennyt ”jakoon” yhdelle.

Sitten se seuraava numero olikin sitten jotain muuta kuin mitä sen piti oleman. Olisiko se ollut 16. Loput numerot olivat sitten 3x eli kolmekymmentä ja jotain. En jaksanut tarkistaa lappua enää kunnolla, kun toiveet kuusi oikein (tai tietysti suuremmastakin) voitosta olivat huvenneet tuonne turhien toiveiden joutokoriin, jota myös rahanahneudeksi kutsutaan.

Tarkoitukseni on tänä iltana heittää nuo molemmat tiketit kiskalle ja toivoa, että jompainen tahi kumpainen pitää sisällään vaikkapa jonkun mukavan 3+2-mallisen voiton eli edes jotain. Itse olen näissä asioissa aina sellainen, että jos ei vähintään tonnin voittoa ole luvassa (eikä sellaista ole vielä koskaan näkynyt), tympäännyn ja tarkistutan kupongin ihan koneellisesti. Eivät tuollaiset pienet roposet jaksa kiehtoa edes tällaista rahallisesti hyvin rajoittunutta yksilöä. Tälläkin viikolla kuitenkin on luvassa lauantai, ainakin jos kalenteriin on uskominen…

Pidä kimpasta kiinni, sanon suoraan sen

Joko luit siitä tyypistä, joka jäi pois Akaan Toijalan tai Toijalan Akaan voittoporukasta? Minäpä luin tai kuulin, ainakin ohimennen tai hyvin kursorisesti. Mahtaa miestä riipiä. Tämä nostaa esille pari eriävää näkemystä solidaarisuudesta.

Antaisitko sinä 5,73 miljoonaa (tai huhujen mukaan tuplasiivun eli sellaisen 11,46 megaa voittaneena) jonkinmoisen osion tuolle kaverille, joka jätti syystä tahi pyystä osallistumatta tuohon kohtalokkaaseen ja voitokkaaseen kimppariviin? Solidaarisuus, empatia ja kaikki muukin kutsuvat toki luokseen lailla järven pohjukassa soittelevan näkin. Hyi. ”Voi kai sille kaverille sata tonnia heittää säälistä, mulla kun tuota rahaa nyt on.” ”Kyllähän sitä pitää jotenkin kaveria muistaa, ei noin huono tuuri saa kellään olla.” ”Toivoisin, että mua muistettais tuollaisessa tilanteessa, joten annan osan voitostani kamulle.”

Vaihtoehtoja edellisille: ”Ei missään nimessä. Itsepähän päätti olla osallistumatta.” ”Hän kyllä tiesi kimpasta, mutta jätti omasta valinnastaan osallistumatta. Oma on häpeänsä.” ”En usko, että minua muistettaisiin vastaavassa tilanteessa.” Nämä ovat vaikeita asioita itse kullekin. Voitotta jääneen on hankala pyytää, sillä eihän hän siihen oikeutettu ole. Voittaneen on hankala esittää lahjoitusta itse (ei performanssi-merkityksessä tuota ”esittää”), sillä se vaikuttaisi säälimiseltä (mitä se tietysti tässä tapauksessa onkin).

Hankalaa on, on niin kovin hankalaa. Tarinan opetus on tietysti se, ettei kannata irtautua kimppalappuporukasta. Ei ainakaan silloin, kun ennätyksellinen potti on arvonnan kohteena ja jokaisesta ryhmäläisestä tulisi sellaisen osuessa monimiljonääri.

Vältät akaalaisen (tai toijalalaisen) idiootin (tai vaatimattoman sankarin) kohtalon painamalla oman kuponkisi lauantaina, kun 13,3 miljoonan euron lottopotti menee jakoon. Siis luultavasti menee jakoon. Kyllä Veikkauksessa nauretaan partaa, viiksiä ja pulisonkeja myöten, kun vaihto on kymmeniä (jopa sata?) miljoonaa ja houkat pelaavat pienestä siivusta siitä niin into pinkeänä, että nuppineulalla sen poksauttaa miltei voisi.

Ei siis taas muuta kuin lappua sisään ja kimppariville sanot ”Totta maar.” Sitten kun se osuu, jätät menemättä töihin ja mahdollistat nuoremman henkilön palkkaamisen. Se on kaikin puolin oikea teko, jota ei tarvitse katua toijalalaisen tapaan. Laitetaanpa klassikko-otos tähän päivään: http://www.dumpaday.com/wp-content/uploads/2012/12/funny-lottery-winners.jpg.

Magic Portals

Kaverit meinasivat, että Starburst tai Secret of the Stones ois parempi ku mun suosikkipeli, mutta olin eri mieltä asiasta. Kokeilin muutamalla roposella vähän jokaista suosittua ja muutamaa vähemmänkin popularisoitunutta peliä, mutta vain yhden löysin omakseni.

Minä pidän Magic Portalsista. Joo, kyllä, siinä voittaa suhteellisen harvoin ja ”taikaportaalien” sattuessa kohdalle ei välttämättä edes voita. Mutta silti, jokin siinä vain vetoaa minuun. Niille, jotka eivät koko peliä tunne, sanottakoon, että MP (ei sotilaspoliisi englanniksi tai mitään muutakaan sellaista) on tavanomainen viisirullainen slotti, jonka jokaiselle kiekolle jää kunkin pyöräytyksen jälkeen esiin kolme symbolia. Ensimmäisen rullan keskimmäinen ja samoten viimeisen rullan keskimmäinen kohta ovat ”taikaportaalit”. Jos nämä kaksi kohtaa sisältävät saman kuvan, muuttuvat kaikki vastaavat kuviot taululla (nuo kaksi kohtaa mukaan lukien) jokereiksi.

Ei ole lainkaan mahdotonta, että viidestätoista esille pyörähtävästä kuvakkeesta seitsemän tai kahdeksan muuttuisi yhdellä kertaa jokereiksi. Tällöin kahdellakymmenelläviidellä (muistelisin näin) voittolinjalle ei tarvitse jämähtää kuin yksi tai pari arvokasta kuvaketta, jotka sitten palvelevat rahakkainta tarkoitustaan kun ne saavat seurakseen useamman villin (eli jokerikortin) rivin. Esimerkiksi pelin päävoittoluokkaa edustava matami kun saapuu kerran sopivalle linjalle, ja vaikkapa kahdeksan punaista ja yleistä palloa ruudulla muuttuu jokereiksi… Tällöin suuri voitto on selviö.

Pelin bonuskierrokselle pääsee helposti tai ainakin yksinkertaisella tapaa: Taikaportaaleihin kun napsahtaa free spins -symbolit molempiin, alkaa vähintään kymmenen ilmais- tai bonuspyöräytyksen rumba. Noiden kierrosten aikana koko viimeinen rulla on taikaportaali, joten voittaminen on kolminkertaisesti peruspelimuotoa helpompaa – siis noiden kutkuttavien jokereiden osalta. Suurimmat voitot voi tietysti saavuttaa tällöin, tai ainakin voittaminen on tosiaan monin verroin helpompaa ja useammin toistuvaa.

Magic Portals ei takaa useita pieniä voittoja, vaan sen potentiaali piilee juuri suuremmissa kertavoitoissa ja äärimmäisen herkullisissa taikaportaaleissa. Vaikken itse kovinkaan peleihin menevää sorttia ole, tämän pelin myönnän kutkuttavan ajatuksissa aina toisinaan. Suosittelen kokeilemaan tätä ja montaa muuta laadukasta NetEnt-slottia vaikkapa Gutsin mainiossa pelimaailmassa. Muistathan, että pelejä voi kokeilla myös ilman rahallista sijoitusta. Pieni riski tietysti tekee pelaamisesta hieman mielekkäämpää… 

Toijalasta maailmalle ja takaisin

Eipä se mennyt tuo lottopotin kutale jakoon kellekään, mutta ottajia on varmasti tulevanakin lauantaina. No, keskitytäänpä tällä kertaa vankasti uutisoituun pottiin, joka meni jakoon. Ja sellaiseen, joka ripoteltiin ympäri suomalaista kuntaa niin, että lehdistö revitteli aiheesta jo viikonloppuna enemmän kuin 57,3 palsta-attometrin verran.

Pienistä määreistä suuriin: noin 5,73 miljoonan euron potti napsahti siis kullekin toijalalaiselle vai akaalaisiksikohan heitä pitää kutsuman? Niin tai näin, sikäli kun EuroJackpotin pääpotti nyt oikeasti jakautui tasan kymmenelle kimppalaiselle, on tietysti uskomattoman hieno asia, että juuri näin kävi. Kukaan normaali ihminen kun ei tarvitse 57,3 miljoonaa yksin itselleen. Näin kateellisen suomalaisen kannalta on tietysti vielä inhottavampi ajatella, että katujamme tallaa nyt yhden kroisoksen sijaan kymmenen. Vähemmästäkin jo suututtaa, kun itsellä ei osu edes kolmea oikein.

On ehdottoman hienoa, että tuota megapotin tuomaa rahallista jubileeta pääsee jakamaan moni yksilö, ja sikäli kun voittajat nyt edes jossain määrin solidaarisiksi ja normaaleiksi ihmislapsiksi osoittautuvat, voi kymmenen hengen sijaan noista rahoista päästä nauttimaan jopa vaikkapa 50 ihmistä. Enkä tarkoita tällä kaiken maailman hännystelijöitä ja hyvänpäiväntuttuja, vaan paremminkin rahallisella onnella tällä kertaa isosti siunattujen miesten (?) perheitä. Nyt Ismo-Petteri voi saada seitsemän metrin ponnahduslautansa ja Elisa-Helleville saadaan se katumaasturi-mönkijä-olentonsa.

Jos sinä haluat osaksi miljonäärien klubia, ovat vaihtoehtosi aika tavalla seuraavissa: 1) Opettele joku huippusuosittu urheilulaji (tennis tai koripallo vois olla kiva, futis tai lätkä toki hieman helpompia pärjättäviä) ja nettoa siitä. Vaihtoehtona 2) voit uraohjuksen lailla ampaista suuren liikeyrityksen johtoon, psykopatian rajamaille ja osinkokaappariksi. 3) voit tehdä hyväpalkkaista työtä tai kahta jobia vaikkapa viidenkymmenen vuoden ajan ja nauttia yhdestä (1) miljoonasta 70-vuotiaana, kun et ensin ole ostanut mitään puoleen vuosisataan.

Vaihtoehto 4) on sitten tuikata lottolappu koneeseen ja odotella lauantaista arvontaa ja maanantaista tilipäivää. Sitten sitä vaan ollaan ja annetaan rahojen kasvaa korkoa ja kuunnellaan Abbaa. https://www.youtube.com/watch?v=ETxmCCsMoD0 Vaikka tuosta. Veikkaamatta et voi voittaa, ja jos kuulut siihen 99,938 prosenttiin väestöstä, jota ei miljoonia tuottavilla erikoislahjakkuuksilla ole siunattu, se (veikkaaminen) onkin ainoa mahdollisuutesi miljonääriksi. Tai ainakin melkoisen lähellä sitä.

13,1 miljoonaa, osa 2

Jatketaanpa tuosta lottopotista. Eilenhän käsittelin noita yleisimpiä sijoituskohteita eli asuntoja ja autoja. Käsitelläänpä nyt niitä yhdessä: asuntoautoja siis! No ei sentään.

13,1 miljoonaa. Sillähän ostaisi vaikka 1,31 miljoonaa paristonvaihtoa rannekelloon. Tai sellaisen rapiat kymmenen miljoonaa oluttölkkiä. Noista saisi sitten panttien muodossa takaisin 1,5 miljoonaa euroa, mikä on aika älytön ajatus sekin. No mutta, maailmanympärimatkasta haaveilee moni, tuolla summallahan painelisi Telluksen ympäri kerran jos kuudennenkin. Siinä rytinässä näkisi Malediivit, Filippiinit, Uuden-Seelannin, Argentiinan, Islannin, Kap Verden, Kööpenhaminan, Dubrovnikin, Malmön, Huippuvuoret ja vaikka Mäntsälän.

Tuolla rahalla ostaisi myös vinon liudan suklaatia, sukkia, palsternakkaa ja huonekasveja. Ei ole oikeastaan mitään normaalia asiaa, mitä reilulla kymppimiltsillä ei hankkisi. Luksusjahti on toki yksi joissain unelmissa pyörivä artefakti, jota ei kovinkaan halvalla saa. Ehkä tuolla lottopotilla saisi liisattua jonkunmoisen kruiserin Monacon satamaan. Satamapaikka on sitten taas ihan toinen juttu.

Itse tykkäisin saada asuntooni (siis siihen uuteen rapian kuusi megaa maksavaan kämppään) oikean ja ehdan elokuvateatterin. Nyt ei puhuta mistään 46-tuumaisesta LG:stä kaiuttimineen, vaan ihan sellaisesta kahdenkymmenen ihmisen istuttavasta ja punaisella kokolattiamatolla ja veluurikuoseilla varustetusta noin 50-neliöisestä salista, jossa oikea leffatykki ruiskuttaisi eläviä kuvia jättimäiselle kankaalle. Äänestä tuossa unelmien huoneessa vastaisi Ray Dolbyn laboratorioiden mestarilliset tekniset vempaimet, jotka saisivat normaalit 5.1- tai 7.1-kanavaiset äänentoistojärjestelmät vaikuttamaan lasten näpertelyiltä.

Saisihan tuolla summalla paljon muutakin viihde-elektroniikkaa, joilla voisi sitten äijäluolansa tai naarasstudionsa varustaa. Moni hankkisi biljardipöydän ja flippereitä (ei siis sitä miekkavalasta vaan pelimasiinaa) sekä pelikonsoleita ja kaikkea Speden Spelien nopeustestikoneesta vanhaan kunnon Pacman-aparaattiin.

Sellainen uima-allas grottoineen olisi tietysti aika kiva myöskin. Mutta näin. Haaveilla saa ja pitää, mutta lottovoiton huomenna nappaavalle nämä kysymykset, ehdotukset ja ajatelmat ovat realismia sitten maanantaina, kun eropaperit kirjoitetaan työpaikalla. Moni toki jatkaisi työssään, mutta se on taas kolmas juttu se. Huomiseen arvontaan voi varautua vaikkapa katsomalla kuvaa virallisista valvojista: http://img.yle.fi/uutiset/kotimaa/article5722187.ece/ALTERNATES/w960/10_02+lotto+1. Ei kai tässä muuta kuin lottoamisiin ja muistahan jättää kuponkisi ajoissa. Muuten päädyt seuraavan tarinan onnettomaksi sankariksi tai paremminkin tunariksi.

13,1 on viikon luku

Lotossa olisi lauantaina jaossa 13,1 miljoonan ennätyksellinen jymypotti, josta jokainen haluaa takuuvarmasti siivun. Suurin osa ihmisistä ei ahneuksissaan halua vain siivua, vaan moni mielii koko pottia omiin ahnaisiin ja tahmaisiin hyppysiinsä. Minulle kelpaisi puolikas, kolmannes, kvartaali, kymmenesosa tai vaikkapa sadasosakin. Tuhannesosankin ottaisin, eikä kymmenestuhannesosakaan aiheuttaisi turhaa syljeskelyä vaan ennemminkin hiljaista tyytymystä. Monelle kelpaisin varmaan sadastuhannesosakin eli 130 €. Ottaisinhan minä senkin.

Mitä tuolla reilulla kolmellatoista megalla sitten voisi hankkia? ”Melkein mitä vain”, lienee vastauksista soveliain. Runo tai riimi ei muuten ollut tarkoituksellinen. Kolmellatoista miljoonalla eurollahan saisi vaikkapa sen iät ja ajat myynnissä olleen asunnon, jonka urli lähtee vaikkapa tästä. Tuo liuhuleittinen myyjäjäpikkä muuten voisi hänkin ryhtyä viettämään kissanpäiviä (oletettavasti noin viiden prosentin) komissiollaan. Käsitykseni mukaan 5 % seitsemästä pilkku kahdesta miljoonasta on jotakuinkin 360.000. Eihän tuo nyt voi pitää paikkaansa komission korkeuden osalta, kun prosenttikin vastaisi normaalin työssäkävijän vuoden liksaa?

Saisihan sillä rahalla paljon muutakin. Tuon edellä linkatun ”luukun” hankkivalta jäisi vielä kuutisen miljoonaa ylikin. Sillähän voisi hankkia vaikkapa menopelin. Minä hankkisin Bemarin tai Cadillacin, mutta todennäköisemmin molemmat. Audikin olisi kiva, eikä tietynlainen Mersukaan olisi pahitteeksi. Ferrariin en kajoaisi sen epäkäytännöllisyyden vuoksi, mutta ehkäpä sittenkin. On sellainen vaan niin nätti.

Mitä sitä sitten perheen pienimmille hankkisi? Eihän niitä sovi hemmotella aivan piloille vaikka rahaa olisi kuin vessapaperia Serlan tehtaalla. Ehkä sitä jotain pientä ja sievää voisi ostaa, kuten ponin, uima-altaan, pari mönkijää ja/tai oma pienimuotoinen huvipuisto. Ei kai sentään?

Suomalaiseen mielenlaatuun ei tietystikään sovi prameilu, joten ehkäpä sitä kävisi viikon Lanzaroten-loman vetäisemässä ja toisi mukanaan sallitun määrän väkijuomia hyllyyn napottamaan. Siis siihen lastulevyiseen vanhaan hyllyyn, kun eihän sitä ole tarvetta vaihtaa uuteenkaan. Kämppää voisi päivittää vaihtamalla yksiön kaksioon ja kenties sitä kesämökkiä voisi katsella jostain. Elät vain kerran, sanon minä. Jos sitä rahaa on, se on sama panna haisemaan. Ja jos sitä on 13,1 miljoonaa, sen on parempi haista niin paljon, että sivullisilla palavat nokkakarvat. Huomenna lisää kulutusideoita.