Raha tulee
rahan luo. Samalla tapaa se poistuu muiden rahojen poistuessa. Tämä ei voisi
olla enemmän totta minkään muun ihmisryhmän kuin entisten NFL-tähtien kohdalla.
Kuulin
taannoin televisiodokumentista, joka käsitteli jenkkifutistähtien rahankäyttöä
uran aikana ja erityisesti sen jälkeen. En muista enää tarkasti, kuinka korkea
henkilökohtaisen konkurssin aktiiviuransa jälkeen tehneiden pelaajien osuus
oli, mutta puhutaan joka tapauksessa hyvin korkeasta ja jopa pöyristyttävästä
lukemasta. Määrä oli jotain 80 prosentin hujakoilla, mikä on pelaajien
miljoonien taalojen keskimääräinen vuosiansio huomioiden täysin käsittämätöntä.
On selvää,
että yliopistoihin stipendeillä selvinneet ja opinnoista palloa kainalossaan
kuljettamalla tai sitten potkaisemalla, jopa heittämällä tai vastustajaa
pelkästään taklaamalla nuoruutensa päivät ja opinnot selvittäneet nuoret miehet
eivät ole sopivimpia yksilöitä vastaamaan miljoonien taalojen omaisuuksista.
Opinnot ja tutkinto saavutetaan ja läpäistään urheilemalla, ja kas kummaa,
NFL-varauksen ja tulokassopimuksen myötä sitä ollaankin yhtäkkiä rikkaita.
Monella näistä pelaajista taustalla on köyhä lapsuus, jota on paettu
urheilemalla. Jenkkifutis, koripallo tai baseball saattaa olla ainoa
menestymismahdollisuus monille köyhille amerikkalaisille.
Yhtäkkistä
rahavirtaa ei ymmärretä. Neljän huoneen ja keittiön koti ei riitä, vaan
keittiöitä pitää olla tuo neljä ja makkareita sitten jotain yhdeksän ja
yhdeksäntoista väliltä. Taloon vierailulle saapuvaa pitää tervehtiä 80
neliömetrin kokoisessa aulassa ja sitähän tulee koristaa (yleensä mauton) 25
tuhatta dollaria maksavan kattokruunun. Pihassa seisoo neljästä kahdeksaan
autoa, joiden joukossa jokaisen itseään arvostavan urheilijan pilttuussa seisoo
ainakin yksi Ferrari ja/tai Porsche, yksi Cadillac Escalade, pari vanhaa
bensasyöppöä ”täysin kustomoituna” sekä Mercedeksen AMG 63 (CLK) tai jokin
vastaava. Katumaastureita saattaa olla parikin. Lisäksi pitää tietysti löytyä
jotain prätkää ja kromivanteisia ruohonleikkureita.
Tämä kaikki
huomioituna ei ole yllätys, että rahantulon loppuessa alkavat
ylläpitokustannukset olla aikamoisen korkeita. Autojen jälleenmyyntiarvo ei ole
korkeimmillaan enää tuossa vaiheessa, eivätkä amerikkalaiset kiinteistöverot
sun muut oheiskustannukset helpota. Osamakseluakin on saattanut tulla
harrastettua, sillä rahaahan on jatkossakin. Nollatuloilla on sitten kiva
ylläpitää vaimon ja lasten sekä erityisesti omaa korkeaa elintasoaan.
Lisätäänpä tuohon vielä hännystelijät ja ruma kakku on valmis.
Jos sinä
saavutat suuren rahasumman, käytä tai sijoita se fiksummin. Jatkoa seuraa.
Käsittelen tätä tarinaa vielä seuraavassa merkinnässäni. Siihen saakka voit
tutustua järkevämpiin rahankäyttötapoihin vaikkapa tästä.