Tarina jatkuu

Jatkoa viime numerosta… Siinä siis seisoin, keskellä vanhuksia. He olivat hiljalleen tajunneet sen, etten ollut yksi heistä. Olo oli kuin sillä kuvitteellisella koiralla, joka on joutunut susien sekaan. Ainoana erona tietysti se, että koira on polveutunut sudesta eikä toisinpäin. Vanhat ihmiset eivät tietystikään ole polveutuneet minusta, mutta nuoremmista ihmisistä he ovat ikäisikseen kehittyneet. Siinä vähän mietittävää.

Siinä kuitenkin toljotin, kiinni jääneenä. Oloni oli kuin olisin jäänyt kiinni jostain lapsuuden jäynästä ja olin saamassa ripityksen. Sitähän se tavallaan olikin. Vanhat ihmiset eivät pitäneet siitä, että heidän mailleen oli tunkeuduttu ja vieläpä maastoutumisen ja soluttautumisen keinoin. He eivät katsoneet hyvällä harhauttavaa pyrkimystäni vaikuttaa yhdeltä heistä.

Onnekseni kapeita hartioitaan uskomattomalla egollaan pönkittänyt vartijamies käveli ohitse juuri hetkellä seitsemännellä, jolloin vanhukset jättivät minut hetkeksi rauhaan. Tietynlainen kaasusumutteen ja niukin naukin saavutetun lukutaidon yhdistelmä toivat vaksille ikäihmisten silmissä auktoriteetin, jota vastaan he eivät halunneet tällä kertaa nousta. Ehkä he näkivät rikkeeni niin pienenä, että voisin selvitä pelkällä näpäytyksellä.

Vartija lipui ohitse niin, että aika tuntui pysähtyneen. Hänen merkittävä ylipainonsa kävi minulle askel hitaalta askeleelta entistä selvemmäksi. Surullista tässä tietysti oli se, että nuorehko mies itse yhdisti painonsa varmasti voimaan, mikä nyt on melkoinen virhearvio tuon kyseisen tapauksen kyseisessä tapauksessa. Niin tai näin, tuo kehnosti istuvan takin rintapielessä seisseen vartiointiliikkeen logon auktorisoima ostoskeskuksen pelastava enkeli oli toden totta minut piinastani päästävä.

Muuten vanhukset olisivat voineet päästää minut piinasta hieman eriävin tavoin. Kuvittelin jo hetken, kuinka he ajattaisivat minut rollaattoreineen montun reunalle. Siinä minut sitten kivitettäisiin loppumattomin ja aina vanhentunein Marianne-karkein. Karkein, jotka ovat ajalta, jolloin Fazerin logo oli erilainen ja itse perustajakin vielä elossa. Olin kuitenkin selviävä tuosta koettelemuksesta, kunnes…

Tarina jatkuu seuraavassa tekstipätkässä. Siihen saakka voit tutustua vaikkapa http://www.netentstalker.com/wp-content/uploads/2013/09/Super-Win-South-Park-NetEnt.jpg tuollaiseen. Sellaista kombinaatiota jokainen näitä pelejä pelaava odottaa. Super Mega Win, siinä olisi sitä jotain. Ehkäpä joku päivä pelaan vielä kotini rauhassa nettipeliä, jolloin tuollainen napsahtaisi. Sitä odotellessa jatkan tarinaani seuraavalla kerralla.