Jatkan viime kerralla aloittamaani aihetta 90-luvun
suosikkipeleistäni tai niistä rahapeleistä, jotka tekivät nuoreen mieheen
vaikutuksen. Siinä missä Apila ei ollut ihan se ykkössuosikkini, tämänkertainen
peli oli juuri sitä.
Kyseessä on tietysti vanha ja kunnon, ainoa ja oikea kahden
sadan markan pokeri. Se, missä oli ne vanhat nappulat, joita pystyi
rämpyttelemään ihan toden teolla. Se, missä pystyi tuplaamaan kiireen vilkkaa.
Se, missä 110 markkaa (muistini mukaan) ylittäessään voitot kilisivät suoraan
alalaariin. Siis se pelikone, jolle eivät maistuneet muut kuin markat ja
viitoset. Siis tämä: http://www.rahapeliopas.fi/nostalgia/pokeri/pics/pokeri200.jpg.
Tuohon peliin menivät karkkirahat moneen kertaan. Joskus se
jotain antoikin. Myös sen pikkuveli eli sadan markan pokeri oli kiva kone,
mutta kyllä tämä oli se ”real deal”. Peli oli jotenkin niin addiktoiva, että
sitä vaan oli suorastaan pakko pelata.
Itse pelasin alle 15-vuotiaana ja pelin kohdeikäryhmään
kuulumattomana peliä yleensä markan panoksella, jolla jokeria ei tunnettu.
Jokeri kun liittyi peliin vasta kolmen markan panostasolla ja siitä ylöspäin.
Kahdesta parista ja kolmosista sai kolme markkaa, suorasta muistaakseni neljä
ja väristä viisi. Täyskädestä taisi saada kympin. Viiden markan panoksella
väristä sai kaksikymmentäviisi markkaa ja täpöstä 50. Muistan yhä kuin eilisen
päivän, kun luokkaretkellämme eräs kaveri painoi pari päätytuplausta
peräjälkeen.
Ensimmäisessä näistä kahdesta jaosta hän sai värin, jota
seurasi tuplaaminen 50:n ja sadan markan kautta aina kahteen hunttiin saakka.
Väärinhän se viimeinen meni, tämä lienee selvä. Toisella jaolla (siis heti
seuraavalla) hän sai täyskäden, josta hän muutti 50 markkaa käden käänteessä
sataseksi ja sitten tuli sen kruunun aika. Mutta ei, ei se onnistunut
toisellakaan kertaa, vaan peli otti omansa.
Tämän aparaatin kanssa tuli vietettyä paljon hetkiä. Voisin
kirjoittaa siitä lukuisia eri tarinoita, mutten taida tehdä niin. Seuraavalla
kerralla kun luvassa on jo jonkinlainen reissu nostalgian bulevardia taas kohti
uutta vanhaa pelimasiinaa. Taidanpa ottaa käsittelyyn pajatson tai
hedelmä-Jasson tai jonkin muun taitopelin. Tai ehkä olen sittenkin liian nuori
noille. No, se peli valikoituu sitten ensi kerralle.
No comments:
Post a Comment