Pojat peliautomaatilla, osa 5/5

Jatkoa viime kerroilta… Pojat osuivat kolmea eri peliä pelattuaan lopulta siis todelliseen kultasuoneen, kun kolmas pokerijako tuotti viisinkertaisen tuplauksen onnistuttua 64-kertaisen palautuksen jaon alkupanokselle. Tässä vaiheessa ruudulla pöjötti 103 euron summa. Nuorimmainenkaan (tai ainakin sellaiselta näyttänyt) poika ei sanonut tässä vaiheessa mitään. Hän katsoi mykistyneenä ruutua tietämättä, mitä sanoa.

Vaikutti siltä, että pojat alkoivat saada tarpeekseen pelaamisesta – he olivat valmiita karkkiostoksille tai mitä lie he sitten isommalla summalla aikoivatkaan hankkia. Ensin he kuitenkin jatkoivat pelaamista pokeripelin parissa. Tuloksetkaan eivät olleet huonoja, sillä he onnistuivat parin pienemmän voiton ja muutamien nelosten myötä kasvattamaan voittonsa lopulta 140 euroon saakka. Ihan viisikymppistä mieheen he eivät siis onnistuneet voitonmaksua painaessaan voittamaan (osa kolikoista oli tietysti ropissut jo alalaariin aiemmin), mutta tuollainen 46 euroa ja risat kelpasivat näennäisen mainiosti.

”Hei, tyyppi”, vanhimman näköinen vinkkasi minulle. Hän oli aikeissa olla tämän kaupan Matti Siitonen; hän vippasi minulle kahden euron kuin ”femman näin”. Tein siis katsomalla lopulta sadan prosentin voiton sijoitukselleni. Jäin katsomaan äimän käkenä, kun pojat poistuivat kaupan puolelle taskut täynnä kolikoita toinen toistaan veljellisesti tönien ja tuuppien. He katsoivat minua olkapäidensä yli ja kuulin kahden muun (ei siis tämän nokkamiehen) lausuvan ”Kiitti!” ja ”Tattis!”. Vanhimman heistä kuulin enää vain sanovan jotain suuntaan ”Mä ainakin ostan paketin jäätelöä”. Aika velikultia, voisi joku loppukaneettina todeta.

Pojat voittivat pienellä alkusijoituksella ja pakettiauton kokoisella itseluottamuksella lopulta heidän mittapuullaan isot summat rahaa. Heidän tarinansa opetti minua tuplaamaan ja painelemaan urheiluvedonlyönnissäkin enemmän asenteella kuin ajatuksella. Minua tällainen lähestymistapa ei ole aiemmin auttanut, eikä se nostanut minua voittavaksi pelaajaksi vieläkään. Joitain juttuja ei vaan 1) hallitse tai 2) niitä ei ole tarkoitettu kaikille.

Nämä pojat olivat tiukkaakin tiukempia esiteinejä, joiden elämänjanosta jokainen meistä voisi oppia jotain. Tämän kerran urli lähtee tästä: http://www.thedailypage.com/media/2008/07/31/394hainstockmug.jpg Tuo kuva on lähimpänä sitä, millaiseksi ryhmän nokkamiehen muistan, joskin kuvan henkilö on muutaman vuoden kolikkoautomaattipoikaa vanhempi. Ehkä aika on kullannut muistot ja tämä poika on hieman sitä kaupan pelialueen osaltaan valloittanutta vanhempi, mutta mitä sillä on väliä? Väliä on tässä tapauksessa vain sillä, kuinka pojat näyttivät vanhemmalleen, kuinka aika ja paikka otetaan haltuun.