Jatketaan maanantain aiheesta

Jatkanpa eilisellä aiheella, kun siitä nyt innostuin vallan. Eli siinä missä vanha ja legendaarinen 200 markan pokeri oli paras korttipeli, palaan nyt noihin muihin vekottimiin, joille ei juurikaan vastinetta nykymaailmasta löydy. Vai löytyykö sittenkin?

Vanhalle pottiviitoselle eli sille Suomen ensimmäiselle viisilinjaiselle hedelmäpelille ei minun kirjoissani löydy vastinetta tai ainakaan sen veroista aparaattia tänä päivänä. Puhun/kirjoitan siis siitä, missä meloni–meloni–tähti-kombinaatiota ja mukavaa kerroinmansikkaa ja -kirsikkaa odotti joka jannu. Ehkä niin teki osa tytöistäkin. Olkoon miten on, pelin päävoiton taisi saada yhdistelmällä, jossa vasenta yläkulmaa koristi kirsikka, jossain risteili kolmen RAY-logon sarja ja toisaalla matkasi appelsiini–appelsiini–tähti-yhdistelmä. Mansikka saattoi vaikuttaa oikeassa alakulmassa, mutta tästä en mene takuuseen.

Tässä on tietysti osa nostalgian kutinaa ja ajan patinaa, mutta kyllä nuo ensimmäiset kunnon pelikoneet olivat niitä parhaita. Muistan tietysti vanhana ukkelina vielä 90-luvun alkupuolen hedelmäpelin, joka varsin painostavalla pyöritysäänellään tuolloin hyvin nuoren vesselin vakuutti. Ei tuplausta, yhdessä versiossa ei tainnut olla edes lukitusta. Voitonmaksunappia ei ollut, vaan mahdolliset saatavat kolisivat suoraan alalaariin. Ah, nuo olivat aikoja.

Nykykoneissa saattaa olla suuremmat voitot jopa inflaatiokorjattuina, mutta jotenkin nuo lapsuuden ja varhaisnuoruuden pelikoneet olivat jotain niin hienoa ja nostalgista. Pelatahan ei lainmukaisesti saanut, mutta silti sitä piti harrastaa. Muistan vieläkin niin monta mainiota pelireissua kavereitten kanssa, kun täsmäiskujemme kohteiksi muodostuivat tuolloiset Veikkaustoimistot, suhteellisen nykyaikaiset huoltoasemat ja toisinaan jopa baarit.

Pelaaminen nuorena oli jännittävää, mukavaa ajanvietettä ja niin – tappiollista. Pelihimo iski aina tämän tästä ja tuon tuosta, eikä nuorta sielua oltu vaivattu ajatuksilla ja teorioilla EV-luvuista tai -prosenteista tai mistään muustakaan. Palautusprosentteja ei ollut tiedossa, eikä niiden perään liioin oltaisi kyseltykään. Rahaa meni lähes aina enemmän kuin sitä tuli, mutta nykypanoksiin nähden sitä meni tietysti lopulta suhteellisen vähän.

Jos mielesi tekee verestää vanhoja pelikonemuistoja, voit aloittaa vaikkapa tästä ja viihtyä kenties jopa hetken verran. Alkuperäisen veroisiahan nämä eivät tietysti ole, mutta pieni matka nostalgian tiellä ei tee kenellekään pahaa.