Suosikkipelisi?

Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkipelisi, kun tuuripelejä vertaillaan? Siis KAIKKI lykyn piikkiin kategorisoitavissa olevat pelit ja lajit lasketaan, mitään muuta ei. No okei, onhan kolikkopeleissäkin olemassa se hyvin marginaalinen taitoelementti, joskin siitä on suhteellisen turha puhua. Jätetään tuo siis pois laskuista ja puhutaan ihan rehellisesti vain ”tuuripeleistä”, sillä sellaisiahan nuo kolikoista käyntivoimansa ja pelivarauksensa ammentavat aparaatit ovat.

Oma suosikkini on Raha-automaattiyhdistyksen eli Rahiksen vanha & kunnon 200 markan pokeripeli eli ”Pokeri”. Siis se, missä oli ne kunnon näppäimet, kunnon päävoitto ja oikeat tuplausäänet. Etenkin viimeksi mainitut. Jokainen tuota peliä salaisesti tai täysin avoimesti fanittanut ihminen tietää tasan tarkkaan, mistä puhun. Se addiktoiva tuplaus, ne kolikon kilinää jäljittelevät äänet, se epäonnistumista vääjäämättömästi seuraava ”kosh”-ääni ja niin edespäin.

Jokaisella meistä on varmasti kokemuksia siitä, kuinka tuossa pelissä tuplasi ”loppuun asti” ainoastaan valitakseen viimeiseksi kortikseen väärän valinnan noiden klassisten pienen ja ison väliltä. Itse muistan kaveripiirissäni lähinnä legendaariseksi muodostuneen tarinan, jonka mukaan kaksi nuorta miekkosta pelasi kymmenen (vai oliko se vain viiden) markan kimppaa.

Toinen kavereistani naputteli sitten tarinan mukaan kahta paria tai kolmosia seuranneen (ja markan panostasolla saavutettua) kolmen markan voiton jälkeen tuplauspainiketta kuin huomista ei olisi. Kuusi markkaa kyseessä, valinta kohdistui isoon – oikein. Kaksitoista markkaa, isoa painettiin toistamiseen – oikein. 24 markkaa ja jälleen mennään isolla – oikein. 48 markkaa ja sama tuttu kaava, tuplauspainiketta hakataan kiivaasti ja isoa kertaalleen siinä välissä. Ja oikeinhan se meni.

96 markkaa on seuraava etappi matkalla päätyyn, ja mikäpäs muukaan sieltä valikoituu kuin iso. Oikein. Jäljellä on enää viimeinen kortti, johon intuitiivinen kaverini päättääkin jostain syystä painaa pientä. Ristikuningas tervehtii nuoria miehiä partansa takaa ja kulmiensa alta. Pojat eivät saaneet liki sataa markkaa miehiin, mutta he saivat hyvän tarinan kerrottavikseen. Tästä voitte ammentaa hieman nostalgiatrippiä, vaikka kyseessä onkin vain huntin masiina. Voi pojat, saadapa joku kaunis päivä tuollainen vanha ja ehta 200 markan pokeri kämpille. Sitä päivää odotellessa.