Mitähän sitä tällä kertaa kirjoittelisi? No, kirjoitellaanpa
vieläkin tuosta viime kerroilta tutusta aiheesta eli 1990-luvun ja myös
2000-luvun alun pelikoneista. Legendaarisista sellaisista, jos minulta
kysytään.
Tähti on mielestäni pelikone, joka on hedelmäpelien pokeri.
1990-luvulla tuota titteliä olisi varmasti kantanut vanha klassikkoaparaatti
eli viisilinjainen hedelmäpeli, joka taisi alun perin kulkea nimellä Potti 5.
Tähti on Raha-automaattiyhdistyksen
sivujen mukaan lafkan toiseksi suosituin hedelmäpeli juuri Tuplapotin eli
potti-femman jälkeen.
Monenlaiset voittoyhdistelmät salliva ja mahdollistava tähti
on ainakin minun silmääni ollut aina miellyttävä peli. Siinä yhdistyvät mukava
ulkonäkö, kivat äänet, tuplausmahdollisuus ja toden totta todella monipuoliset
voittokombinaatiot. Ihanaiset melonit (ei mitään ala- tai edes ylätyylistä
tällä erää) esiintyvät pelissä, tämä on mielestäni Rahiksen hedelmäpelien
parasta antia.
Mukavat apilakuviotkin ovat mukana pelissä, samoin monet
muut vanhat tutut. Ihaninta pelissä kuitenkin ovat tietysti itse tähtikuviot,
jotka ilahduttavat ilmestymällä ruutuun varsin usein. Muistan yhden session,
kun päädyin eräälle huoltoasemalle. Paikallinen Tähti sekosi ihan totaalisesti,
enkä nyt tarkoita Frederikiä tai Isto Hiltusta. Tuo loistokas pelikone näytti
minulle kaikki parhaat puolensa yhdellä kertaa. Saavutin kolmen tähden
päävoiton (eri asia kuin jaloviina, I’m afraid) kertaalleen, samoin tuplasin
kertaalleen päätyyn saakka.
Lisäksi saavutin tuolla älyttömäksi äityneellä pelisessiolla
paljon muitakin voittoja, niin pieniä kuin suuriakin. Rautaa kannattaa takoa
(enkä taas tarkoita sitä uudempaa Raütaa-peliä, joka on muuten melkoisen
hauskasti nimetty), kun se on kuumaa. Ja tuolla kertaa minä taoin. Tuntui
hetken siltä, että hakkaan normaalin työssäkävijän viikon palkan verran
kolikoita ulos tuosta niin antoisasta ja muutoinkin miellyttävästä aparaatista.
Lopulta voittoni eivät olleet aivan tuota kokoluokkaa kuitenkaan, mutta
taisinpa voittaa pitkälti kolmatta sataa euroa yhdellä pelikerralla.
Vieressäni napottaneet pikkunassikat saivat minulta jäätelö-
tai ”ES”-rahat, joskaan tällä kertaa nuorukaiset eivät yrittäneetkään
moninkertaistaa saamiaan ilmaislahjoja. Tuo tarina on ihan eri juttu, jonka
kerroinkin jo monissa osin tuossa reilut parisen viikkoa sitten. Tällä kertaa
ei muuta kuin mukavaa viikonloppua ja jatketaanpa tuossa joskus sitten tuosta
viimeksi mainitsemastani slottisessiosta, josta muotoutui jälleen melkoisen
mielenkiintoinen lajissaan…
No comments:
Post a Comment