50 prosentin mahdollisuus ei riitä kaikille

Heitin tuossa muutama viikko sitten kolikkoa kaverini kanssa. Otin hänen heittäessään kestoklaavan eli arvasin saman puoliskon joka ainoalla kerralla. Osuin 50 kerrasta 21:lla oikeaan. Kertaakaan ei tullut sitä Rahiksen Tuplapotista tuttua pystykolikkoa vastaan. Tämä 42 % oikein 50–50-vedoista on varmasti jotakuinkin oikeanlainen tulos, kun tarkkailee yleistä tuuriani onnenpeleissä. Kaverini puolestaan valitsi kolikkonsa siten, että hän valitsi joka toisella heitollani kruunan ja joka toisella puolestaan klaavan.

Arvaatko, montako hän sai oikein? Ei tarvitse olla eksakti vastaus. Okei, paljastetaan: Hän osui 32 kertaa oikeaan. Jako taisi mennä suhteellisen tasan 17–15 klaavalle. Hän siis osui 25 arvauksella 17 klaavaan, kun taas itse osuin 50:llä 21:een. Minulla 42 %, hänellä 68. Otos toki on suhteellisen pieni, mutta kyllähän tästä vähän suuntaviivoja saa.

Seuraavaksi kokeilimme isomman kortin vetämistä. Otimme täysin sattumanvaraisesti (eli ”randomisti”, kuten nykynuoriso sanoisi) kortteja pöydälle levitetystä korttipakasta, jota sekoitimme aina noin 10 kortin noston välein. Nostimme isompaa korttia 100 kertaa. Tällä kertaa tuurini osoittautui kohtuullisen hyväksi, sillä kaverini voitti vain 56 nostoa. Olen sen verran katkera tuosta huonosta arpalykystäni, että koen tuollaista tasoa edustavan tappion lähinnä positiiviseksi tulokseksi.

Seuraavaksi arvailimme illan kenolähetyksessä parittomia ja parillisia numeroita. Hän osui kymmenellä arvauksellaan kuuteen oikeaan, minä kahteen. Kahteen! Miten voit osua tuossakin lajissa kaksi kertaa kymmenestä, kun käsittääkseni lähtökohtaiset mahdollisuudet ovat 50–50. Otin vieläpä huomioon jo ylöspoimitut numerot, joten loppuvaiheessa valitsin enää pelkästään sitä vaihtoehtoa, jota arvontapallerossa oli enemmän jäljellä. Ei auttanut.

Ehkä olen yksi niistä ihmisistä, jotka eivät vain osaa arvata kahdesta tasaveroisesta vaihtoehdosta sitä oikeaa. Tietysti on huonompi olla se, joka ei koskaan saa työpaikkaa, vaan jää haastattelukierroksen kakkoseksi tai jotain muuta pidemmällä tähtäimellä ikävää. Olisi kuitenkin mukava voittaa välillä jotain jostain, mikä ei vaadi tuuria tai liioin keskittymistä. Enkö voisi kerran vain pelata vaikkapa peliä http://www.netent.com/games/slots/secret-of-the-stones/ ja voittaa jotain? No okei, tässä pelissä palautusprosentti kyllä lienee jossain 90 nurkilla, eli ehkä sitä ei voi kutsua suoranaisesti 50–50-peliksi. Toisaalta, pelisessiosta yleensä joko voittaa tai häviää jotain. Ei tosin joka kerta.