Lotossa olisi lauantaina jaossa 13,1 miljoonan
ennätyksellinen jymypotti, josta jokainen haluaa takuuvarmasti siivun. Suurin
osa ihmisistä ei ahneuksissaan halua vain siivua, vaan moni mielii koko pottia
omiin ahnaisiin ja tahmaisiin hyppysiinsä. Minulle kelpaisi puolikas,
kolmannes, kvartaali, kymmenesosa tai vaikkapa sadasosakin. Tuhannesosankin
ottaisin, eikä kymmenestuhannesosakaan aiheuttaisi turhaa syljeskelyä vaan ennemminkin
hiljaista tyytymystä. Monelle kelpaisin varmaan sadastuhannesosakin eli 130 €.
Ottaisinhan minä senkin.
Mitä tuolla reilulla kolmellatoista megalla sitten voisi
hankkia? ”Melkein mitä vain”, lienee vastauksista soveliain. Runo tai riimi ei
muuten ollut tarkoituksellinen. Kolmellatoista miljoonalla eurollahan saisi
vaikkapa sen iät ja ajat myynnissä olleen asunnon, jonka urli lähtee vaikkapa tästä.
Tuo liuhuleittinen myyjäjäpikkä muuten voisi hänkin ryhtyä viettämään
kissanpäiviä (oletettavasti noin viiden prosentin) komissiollaan. Käsitykseni
mukaan 5 % seitsemästä pilkku kahdesta miljoonasta on jotakuinkin 360.000.
Eihän tuo nyt voi pitää paikkaansa komission korkeuden osalta, kun prosenttikin
vastaisi normaalin työssäkävijän vuoden liksaa?
Saisihan sillä rahalla paljon muutakin. Tuon edellä linkatun
”luukun” hankkivalta jäisi vielä kuutisen miljoonaa ylikin. Sillähän voisi
hankkia vaikkapa menopelin. Minä hankkisin Bemarin tai Cadillacin, mutta
todennäköisemmin molemmat. Audikin olisi kiva, eikä tietynlainen Mersukaan
olisi pahitteeksi. Ferrariin en kajoaisi sen epäkäytännöllisyyden vuoksi, mutta
ehkäpä sittenkin. On sellainen vaan niin nätti.
Mitä sitä sitten perheen pienimmille hankkisi? Eihän niitä
sovi hemmotella aivan piloille vaikka rahaa olisi kuin vessapaperia Serlan
tehtaalla. Ehkä sitä jotain pientä ja sievää voisi ostaa, kuten ponin,
uima-altaan, pari mönkijää ja/tai oma pienimuotoinen huvipuisto. Ei kai
sentään?
Suomalaiseen mielenlaatuun ei tietystikään sovi prameilu,
joten ehkäpä sitä kävisi viikon Lanzaroten-loman vetäisemässä ja toisi mukanaan
sallitun määrän väkijuomia hyllyyn napottamaan. Siis siihen lastulevyiseen
vanhaan hyllyyn, kun eihän sitä ole tarvetta vaihtaa uuteenkaan. Kämppää voisi
päivittää vaihtamalla yksiön kaksioon ja kenties sitä kesämökkiä voisi katsella
jostain. Elät vain kerran, sanon minä. Jos sitä rahaa on, se on sama panna
haisemaan. Ja jos sitä on 13,1 miljoonaa, sen on parempi haista niin paljon,
että sivullisilla palavat nokkakarvat. Huomenna lisää kulutusideoita.
No comments:
Post a Comment