Onneton voittotarina

Luin tuossa vastikään jutun lasvegasilaisesta miehestä, joka ei ollut koko nuoruutensa uhkapelikaupungissa viettäneenä koskaan astunut jalallaan yhteenkään kasinoon. Hän oli saanut vahvasti uskonnollisen kasvatuksen ja siksikin oli pitäytynyt erossa uhkapeleistä. Jo yli kolmenkympin ikään varttunut mies näki peliaikansa tulleen heti vuosi sen jälkeen, kun hänen vanhempansa muuttivat syntien kaupungista pois.

Poika otti kukkaronsa, lompsi legendaariselle Bellagio-kasinolle ja täräytti useamman huntin rulettiin. Uhkapelejä koko ikänsä kaihtanut miekkonen palasi kotiinsa lopulta noin 205.000 dollaria ja mieletöntä kokemusta rikkaampana.

Kotona miehen omatuntoa alkoi kuitenkin kolkuttaa. Jätetään tässä erittelemättä, istuiko herran olkapäällä Jeesus, Buddha vai Krishna tai joku muu uskonnollinen auktoriteetti. Hän kuitenkin ryhtyi katumaan pelaamistaan ja etenkin isänsä perinteiden päälle sylkemistään. Mies ei saanut nukuttua öisin. Tuska raastoi hänen sieluaan kuin tappajahai venettä elokuvassa, jonka nimeä en nyt muista.

Mies haki apteekista unilääkettä. Lääke tepsi, mutta sivuvaikutuksina ilmeni verisen ulosteen sijaan painajaisunia. Milloin hän näki unia isänsä ja äitinsä häpeästä ja vihasta, milloin Jumalansa raivosta. Mies ei tiennyt, mitä tehdä. Unettomuus oli hirveää, mutta nukkuminen kuin Freddy Krugerin luona vierailu.

Lopulta rulettipöydissä ansioitunut mies keksi ratkaisun: Hän lahjoittaisi kaikki voittorahansa uskontokuntansa paikallisjärjestön toiminnalle. Hän siirtyikin tuumasta toimeen ja otti yhteyttä asianomaiseen järjestöön ja kertoi tarinansa. Ongelmaksi osoittautui kuitenkin se, että järjestö ei halunnut uhrata omaa uskonnollista integriteettiään ja näin ollen se kieltäytyi avokätisestä lahjoituksesta. Mies etsi uutta ratkaisua, sillä hän ei voinut elää häpeänsä kanssa.

Ratkaisu löytyi lopulta siitä, että muutamien muiden uskontokuntien paikallisjärjestöt ja -edustajat olivat huomattavan ”erilaisella” moraalikäsityksellä siunattuja yksiköitä. Näistä jokainen otti lahjoituksen avosylin vastaan ja lupasi miehelle suunnilleen kaikkea kunniakirjasta mirhamikylpyyn. Mies ei kuitenkaan halunnut vastalahjaa, vaan hän halusi peseytyä mahdollisimman nopeasti likaisen rahan tuottamasta epäpuhtaasta olotilasta.

Merkittävän rahasumman voittanut mies oli taas onnellinen. Tarkemmin: hän oli onnellisempi kuin rahojen kanssa, mutta jossain määrin onnettomampi kuin ennen koko tapausta. Raha ei siis tee aina onnelliseksi, minkä nyt kaikki tietysti jo tiesivätkin. Tämän miehen kohdalla maukas voittopotti vei häneltä yöunet ja elämänilon. Onnellisempia voittotarinoita voit lukea osoitteesta http://www.calottery.com/win/winners-stories.