Kun rahaa on ensiksi liikaa...

Raha tulee rahan luo. Samalla tapaa se poistuu muiden rahojen poistuessa. Tämä ei voisi olla enemmän totta minkään muun ihmisryhmän kuin entisten NFL-tähtien kohdalla.

Kuulin taannoin televisiodokumentista, joka käsitteli jenkkifutistähtien rahankäyttöä uran aikana ja erityisesti sen jälkeen. En muista enää tarkasti, kuinka korkea henkilökohtaisen konkurssin aktiiviuransa jälkeen tehneiden pelaajien osuus oli, mutta puhutaan joka tapauksessa hyvin korkeasta ja jopa pöyristyttävästä lukemasta. Määrä oli jotain 80 prosentin hujakoilla, mikä on pelaajien miljoonien taalojen keskimääräinen vuosiansio huomioiden täysin käsittämätöntä.

On selvää, että yliopistoihin stipendeillä selvinneet ja opinnoista palloa kainalossaan kuljettamalla tai sitten potkaisemalla, jopa heittämällä tai vastustajaa pelkästään taklaamalla nuoruutensa päivät ja opinnot selvittäneet nuoret miehet eivät ole sopivimpia yksilöitä vastaamaan miljoonien taalojen omaisuuksista. Opinnot ja tutkinto saavutetaan ja läpäistään urheilemalla, ja kas kummaa, NFL-varauksen ja tulokassopimuksen myötä sitä ollaankin yhtäkkiä rikkaita. Monella näistä pelaajista taustalla on köyhä lapsuus, jota on paettu urheilemalla. Jenkkifutis, koripallo tai baseball saattaa olla ainoa menestymismahdollisuus monille köyhille amerikkalaisille.

Yhtäkkistä rahavirtaa ei ymmärretä. Neljän huoneen ja keittiön koti ei riitä, vaan keittiöitä pitää olla tuo neljä ja makkareita sitten jotain yhdeksän ja yhdeksäntoista väliltä. Taloon vierailulle saapuvaa pitää tervehtiä 80 neliömetrin kokoisessa aulassa ja sitähän tulee koristaa (yleensä mauton) 25 tuhatta dollaria maksavan kattokruunun. Pihassa seisoo neljästä kahdeksaan autoa, joiden joukossa jokaisen itseään arvostavan urheilijan pilttuussa seisoo ainakin yksi Ferrari ja/tai Porsche, yksi Cadillac Escalade, pari vanhaa bensasyöppöä ”täysin kustomoituna” sekä Mercedeksen AMG 63 (CLK) tai jokin vastaava. Katumaastureita saattaa olla parikin. Lisäksi pitää tietysti löytyä jotain prätkää ja kromivanteisia ruohonleikkureita.

Tämä kaikki huomioituna ei ole yllätys, että rahantulon loppuessa alkavat ylläpitokustannukset olla aikamoisen korkeita. Autojen jälleenmyyntiarvo ei ole korkeimmillaan enää tuossa vaiheessa, eivätkä amerikkalaiset kiinteistöverot sun muut oheiskustannukset helpota. Osamakseluakin on saattanut tulla harrastettua, sillä rahaahan on jatkossakin. Nollatuloilla on sitten kiva ylläpitää vaimon ja lasten sekä erityisesti omaa korkeaa elintasoaan. Lisätäänpä tuohon vielä hännystelijät ja ruma kakku on valmis.

Jos sinä saavutat suuren rahasumman, käytä tai sijoita se fiksummin. Jatkoa seuraa. Käsittelen tätä tarinaa vielä seuraavassa merkinnässäni. Siihen saakka voit tutustua järkevämpiin rahankäyttötapoihin vaikkapa tästä.